Vaeltaja-Lönnrotin taustoista

 

Miten kertoa Tarinateltasta ihmisille? Se on ollut yksi ensimmäisiä kysymyksiä, joita olemme joutuneet pohtimaan. Olemme suunnitelleet tiedotteita erilaisille vastaanottajille – niin nuorille kuin varttuneemmallekin väelle. Olemme suoltaneet tekstiä, jolla haluamme houkutella ihmisiä kertomaan tarinoita omasta elämästään: Mitä tarinaa sinä kannat sydämelläsi? Mitä tapahtui, kun nauroit vatsa kipeänä, kun itkit silmäsi puhki, kun pelkäsit kuollaksesi? Onko sinulla luurankoja kaapissasi?

Mutta millainen kuvallinen idea kertoisi parhaiten Tarinateltasta? Mikä kuva esitteisiin ja julisteisiin? – Tarinateltta on osa laajempaa Lönnrot 2017 –hanketta, joka kerää tuhat tarinaa Suomesta. Hankkeen logon suunnittelu oli alkutekijöissä, kun joukkomme pääsi mukaan ideoimaan. Joukkoomme liittyi myös graafikko Antti Valta.

Halusimme vaeltavan Lönnrotin hankkeen logoon ja saman tien omiin tiedotteisiimme ja julisteisiimme. Tunnetteko tätä Lönnrotin kuvaa: paljasjalkainen mies, hännystakissa ja patalakissa, keppi kädessä ja tuohikontti selässä, astuu joutuisasti eteenpäin katse valppaana?

 

lonnrot_pilakuva2

Kyseessä on pilakuva, jonka piirsi 17-vuotias August Wilhelm Linsén isänsä käskystä. Aikalaiset tunnistivat sen pilakuvaksi siitä, että Elias Lönnrot esitetään siinä paljasjalkaisena ja kansanomaisesti pukeutuneena köyhäläisenä. Lisäksi kuvaan liittyi latinankielinen teksti: Unus homo nobis cursando restituit rem, joka suomeksi tarkoittaa ”Yksi ainoa mies meille juoksemalla korjasi kaiken”. – Siis kyse on aivan hirmuisesti ironiasta.

Miksi August Wilhelmin isä Johan Gabriel Linsén oikein halusi piruilla Lönnrotille ja tämän elämäntyölle, suomalaisten kansanrunojen kokoamiselle ja Kalevalan luomiselle? – Taustalla on akateemisten piirien kähmintää, kateellisuutta ja tyypillistä pikkusieluisuutta – siltä ainakin näin maallikosta tuntuu.

Isä Johan Gabriel Linsén oli Helsingin yliopistossa Rooman kirjallisuuden ja latinan opettaja, mutta hän oli myös innokas suomenkielen puolestapuhuja. Linsén, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran silloinen esimies, osasi antaa arvoa Elias Lönnrotin suurtyölle, kun Kalevalan ensimmäinen versio ilmestyi 1835. Teoksen innoittamana Linsén hehkutti: ”Suomi voi sanoa itselleen: Myös minulla on historia!”

Mutta Linsén ei voinut sietää J.V.Snellmania, ja Snellman ja Lönnrot taas olivat mitä parhaimpia ystäviä keskenään. Kun Lönnrot ja useat muut professorit ehdottivat 1847 Snellmania kunniatohtoriksi, Linsén ärsyyntyi. Hän ivasi niin Snellmania kuin Lönnrotiakin: ”Pohjolan suurimmalle filosofille” Snellmanille tulisi rakentaa marmoritemppeli Tukholmaan ja Lönnrotille pitäisi pystyttää kuvapatsas, johon kirjoitettaisiin ”Unus homo nobis cursando restituit rem”, siis  ”Yksi ainoa mies meille juoksemalla korjasi kaiken”.

Kuulostaa katkeroituneen ihmisen kärttyisältä käninältä. Tosin Johan Gabriel Linsénin elämä oli täynnä menetystä ja murhetta, joten ehkei ole niin ihmeellistä, ettei hän jaksanut aina toivoa lähimmäisilleen vain hyvää. – Mies menetti ensin kaiken, kun talo ja omaisuus paloivat poroksi Turun palossa vuonna 1827. Samana vuonna myös hänen ensimmäinen vaimonsa ja kaikki neljä lastaan ( 12-, 10- ja 7-vuotiaat sekä vuoden vanha kuopus) kuolivat. Helsingissä Johan Gabriel solmi toisen avioliiton ja sai vielä seitsemän lasta, mutta Helsingissäkin tuli tuhosi hänen kotinsa 1843. Terveyskin reistaili.

Niin Linsén Snellmanille suunnitellusta kunniatohtoriudesta käärmeissään käski esikoistaan toisesta avioliitosta, 17-vuotiasta August Wilhelmiä, piirtämään pilakuvan Lönnrotista, joka oli kohonnut köyhistä oloista akateemiseen asemaan, mutta ei välittänyt noudattaa säätynsä mukaista pukeutumista, vaan koikkelehti paljain jaloin ja rääsyissä, keräsi kaikkien ihailun jo elinaikanaan ja oli palvonnan kohde kuin puolijumala. – Tai siltä varmaan Johan Gabriel Linsénistä on tuntunut. August Wilhelm teki työtä käskettyä, piirsi, minkä taisi – ja ihan hauska kuvahan siitä tulikin. August Wilhelm toimi aikuisiällään arkkitehtina, joten piirtämisestä tuli hänelle elämäntyö. Isäukko puolestaan kuoli jo seuraavana vuonna pilapiirroksen raapustamisen jälkeen.

Ties mitä teitä piirros on päätynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkiston aarteiden joukkoon. Nöyrinä käännyimme arkiston puoleen ja saimme kuin saimmekin luvan käyttää A.W. Linsénin pilakuvaa Lönnrotista vuodelta 1847 niin Lönnrot 2017 –hankkeen logossa kuin Tarinateltta-hankkeemme tiedotteissa ja julisteissakin.

Graafikkomme Antti Valta on tehnyt todella upeaa työtä. – Saatte vielä nähdä: Lönnrot on nostettu maalaismaisemasta keskelle urbaania taustaa. Kertojat pyrkivät esille; tarinat odottavat kuulijaa. Mukana on kuitenkin myös kukkia, sillä olihan Elias Lönnrot paitsi runojen keräilijä ja sepittäjä, myöskin kasvitieteilijä. Tosin Lönnrot oli paljon muutakin: lääkäri, toimittaja, kansanvalistaja, kielitieteilijä. – Moniosaaminen ja elinikäinen oppiminen eivät ole mitään meidän aikamme juttuja. Päinvastoin: Lönnrot itse on elävä (!) esimerkki 1800-luvun moniosaajasta.

1800-luvulla moniosaamisilmiölle ei vain vielä ollut nimeä. Lönnrotilla oli sepitettävänään tärkeämpikin sanoja: kirjallisuus, kansallisuus, tasavalta ja äänioikeus arvokkaimmista sepityksen aiheista aloittaakseni. Sitten oli suomennettava kasvitieteen sanasto: hede, emi ja kärhi. Lääketieteen sanasto: valtimo, laskimo ja kuume. Kielitieteen sanasto: yksikkö, monikko ja lause. – Eihän niitä kaikkia muistakaan. – Mutta tästä on hyvä jatkaa: lisää tarinoita, sanoja, kuvia ja mielikuvia on luvassa, kunhan Tarinateltta-hanke etenee.

Kirsi Mattila

Lisäys. Elias Lönnrotista ja hänen toiminnastaan voi lukea lukuisista kirjoista. Suosittelen näin alkuun Väinö Kuukan, Raija Majamaan ja Hannu Vepsän teosta Elias Lönnrot. Taitaja, tarkkailija, tiedemies. Se on SKS:n Toimituksia 837.

Netistä löytyy myös tietoa. SKS:n Biografiakeskuksesta löytyy Raija Majamaan kirjoittama artikkeli Lönnrotista ja Urpo Vento on puolestaan valottanut Johan Gabriel Linsénin vaiheita. Kaikki viittaukset akateemiseen pikkusieluisuuteen ovat tosin tämän blogitekstin kirjoittajan tulkintaa.

Mainokset
Published in: on 23.03.2009 at 10:41  Jätä kommentti  

The URI to TrackBack this entry is: https://tarinateltta.wordpress.com/2009/03/23/vaeltaja-lonnrotin-taustoista/trackback/

RSS feed for comments on this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: